Leikkaukseen valmistautumista

"I'll have my breakfast in bed."

On vajaa kaksi viikkoa aikaa leikkaukseen. Olin tänään Töölön sairaalassa ennakkovastaanottolla, jossa käydään läpi leikkauksen eteneminen ja ennakkovalmistelut. Tässä tapauksessa kyse oli tapaamisesta osaston hoitajan kanssa, mutta  tarvittaessa tavataan myös leikkaava ja anestesialääkäri.

Matkan varrella olen pettynyt julkiseen sairaanhoitoon useamman kerran, joten tämä käynti todella ylitti kaikki odotukseni. Olipa ystävällistä, asiantuntevaa ja rauhoittavaa!

Vuoden takaiseen verrattuna tämä leikkaus on suunniteltu aivan eri tasolla kuin "traumapuolella". Kuvaavaa on, että sain kotiin jopa kaavakkeen, johon täyttää aamiais- ja muut ruokatoiveet osastolle (ei nyt ihan hotelliaamiaisluokkaa toki:)).

Tänään otettiin ensin verikoe, jossa kaikki oli ok, vaikka New Yorkin reissulta tarttunut pienoinen flunssa näkyikin hieman kohollaan olleina leukosyytteinä. Minkäänlaista flunssaa, vatsatautia tai muuta sairautta ei saisi tulla nyt ennen leikkausta.

Absurdia ajella vastaanotolle pyörällä....

Hoitajan kanssa käytiin tarkasti läpi allergiat sekä käytössä olevat lääkkeet ja luontaistuotteet. Olen valmiiksi lisännyt sinkin, D- ja C-vitamiinin annostusta sekä erilaisten amonihappojen annosta - auttakoon tai ei, ei niistä haittaakaan ole! Sen sijaan kalaöljyn olen jo jättänyt pois. Sillähän on veren hyytymistä heikentävä vaikutus, ja sen käyttö pitäisi lopettaa hyvissä ajoin ennen leikkausta.

Leikkauksen pitäisi kestää noin pari tuntia. Olen koko ajan ollut orientoinut nukutukseen, mutta nyt pöydällä oli myös spinaalipuudutuksen mahdollisuus. Koska nukutus meni viimeksi ihan hyvin, se tuntui nytkin paremmalle vaihtoehdolle.

Koska leikkaus meni viimeksi niin vauhdilla, en oikein tiennyt, mitä kaikkea salissa tapahtui. Nyt selvisi sekin, että leikattava todella intuboidaan, eli keuhkoihin laitetaan se lääkärisarjoista tuttu letku. Pienenä kuriositeettina hoitaja kertoi myös, että potilas herätetään kyllä jo leikkaussalissa, mutta juuri kukaan ei tätä muista, koska nukutusaineissa on niin paljon muistinmenetystä aiheuttavia aineita. En todellaan muista heränneeni kuin vasta heräämössä!

...mutta mikä syyssää!

Olin helpottunut kuullessani, että mitä luultavimmin siirrepala otetaan polvitaipeesta, ja sinne tuleva viilto on hyvin pieni. Jänne poimitaan virkkuukoukun tapaisella välineellä. Olin jo valmistautunut näkyvään arpeen polven tai reiden sisäsyrjään. Kuulin nyt myös, että siirteen voisi saada siirrepankista.

Turhamainen minä oli myös iloinen, koska geelilakkauksia ei tarvitse ottaa pois leikkaukseen. Julkisella puolella tavalliset kynsilakat pitää vielä poistaa, yksityisellä puolella ei kuulemma niitäkään. "Me ollaan vielä niin vanhanaikaisia", ystävällinen hoitaja totesi. Hoitaja tarkasti jalan ihon, josta on syytä pitää erityisen hyvää huolta ennen leikkausta. Myös säärikarvojen poistoa pitäisi välttää, ettei ihoon tule turhia viiltoja.

Viimeisen parin viikon ohjelma: paljon ulkoilua ja treeniä!

Nyt edessä oleva rupeama alkaa tuntua todelliselle niin koomista kuin olikin, että menin vastaanotolle pyörällä! Sentään leikkaukseen en ajatellut pyöräillä. Vaikka leikkaus ja toipuminen taas hieman pelottavat, ennakkokäynnin jälkeen on varmempi olo: olen hyvissä käsissä.