Ruksi seinään

Salilla on palattu aika normikuvioihin
kyykkäämistä lukuun ottamatta.

Huomaa, että oma kiinnostus tätä akillespotemiseen on hiipunut - en ole pitkään aikaa kirjoittanut postausta!

Muutamaa päivää vajaa kolme kuukautta leikkauksesta. Kriittisiä päiviä, sillä juuri tässä kohtaa akilles edellisen leikkauksen jälkeen katkesi uudestaan. Kolme kuukautta onkin se yleisin uudelleenkatkeamishetki: alkaa luottaa jo jänteeseen, vaikka vetolujuus alkaa kehittyä vasta myöhemmin.

Toipuminen on sujunut totutusti. Salakavalasti, kauheasti ajattelematta kävely paranee. Vähitellen kommentit "vieläkö sä onnut" muuttuvat "kauheeta vauhtia sä meet" -huomautuksiin. Nilkka liikkuu hyvin, joten kotona voi kävellä klenkaten jopa ilman kenkiä.

Kävin myös viimeisessä lääkärin tarkastuksessa. Tämän jälkeen palataan asiaan vain, jos jalka ei toimi tai tulee takapakkia. Kaikki näytti hyvälle, mitä nyt varpaistani on tullut niin kylmänarat, että pitää kuulemma oikeasti huolehtia, etteivät ne pakkasilla palellu.

Yksi parhaita ostoksia: Niken vedenkestävät
kiilakorkolenkkarit - pelastaa sohjolla!

Moneen kertaan  myös lääkärini on harmitellut, ettei jalkaa leikattu heti silloin puolitoista vuotta sitten. Hoitosuositus on hänen mukaansa vähitellen muuttumassa etenkin, jos katkeama on alhaalla, kantaluun kohdalla. Kipsihoidolla tällaiset paranevat huonosti. Amerikassa akillesvammoja leikataan jo paljon enemmän, ja Suomessa ollaan palaamassa aktiivisempaan hoitoon. "Olet valitettava väliinputoaja tässä muutoksessa."

Pitkää mieltä ja kärsivällisyyttä, sitä vaaditaan, kuten kaikki akillespotilaat tietävät. Keväällä, eli puoli vuotta leikkauksen jälkeen pitäisi pystyä kävelemään normaalisti. Syksyllä eli 9 kuukautta - vuosi leikkauksesta voi alkaa juoksemaan ja hypätä - palata kaikkeen normaaliin urheiluun. Silloin oikeasti voi vasta luottaa jänteen pitävyyteen. Tämän suhteen olen ihan utelias: mitenköhän osaan käyttää pohjetta ja ponnistaa, kun en ole sitä pariin vuoteen tehnyt!

Päivä kerrallaan siis eteenpäin ajattelematta asiaa kovin paljon, murehtimatta turhaa. On selvää, että yhä edelleen takapakit ovat mahdollisia. "Kyllä mä ruksin seinään laitan, jos tämä tällä meni", lääkärini totesi. Sitä odotellessa!