Elämä on oikeasti niin ihanaa: pystyn kävelemään ilman keppejä! Kuinka paljon voikaan arvostaa kykyä kantaa tavaroita! Tuntuu kuin olisin saanut itseni takaisin. Suuria onnen hetkiä oli viedä ensimmäisen kerran roskat itse, kantaa salilla itse painoja, käydä pienillä ostoksilla, hakea itse kahvia töissä... Lukemattomia pieniä iloja!
Aloitin kävelyn aluksi yhdellä kepillä, sillä ortoosisaappaan korkeus teki kävelystä hieman epätasapainoista. Kepin avulla sain hieman vauhtia.
Heti kohta vietin pitkästä aikaa viikonlopun mökillä, ja myös siellä keppi oli tarpeen epätasaisilla poluilla ja kiveyksillä kävellessä. Mutta voi onni mökkisaunan nautintoa! Vaikka se oli vähän vaivalloista, kaiken sen arvoista.
Mökiltä tultua poistin toisen kantakorotuksen saappaasta, jolloin jänne joutui taas venymään lisää. Paha! Tuntui, että jänne katkeaa aivan varmasti! Äkkiä kaksi keppiä taas avuksi!
Vähitellen, jo oikeastaan saman illan aikana jänne taas venyi tarvittavaan mittaan ja kipu loppui. Nyt nilkka on siis lähes 90-asteen kulmassa ja sikäli valmis "oikeaan elämään".
Saapas ei ole kaunis, mutta onnistuin myös juhlimaan sillä. Nätisti se katosi iltapuvun alle, ja juhlissa kävely onnistui jo niin hyvin, että kukaan ei vaivaa edes huomannut, ellen sitä paljastanut.
 |
| Sielunhoitoa mökillä... |
 |
| ...ja juhlissa. |
Mökiltä tultua poistin toisen kantakorotuksen saappaasta, jolloin jänne joutui taas venymään lisää. Paha! Tuntui, että jänne katkeaa aivan varmasti! Äkkiä kaksi keppiä taas avuksi!
Vähitellen, jo oikeastaan saman illan aikana jänne taas venyi tarvittavaan mittaan ja kipu loppui. Nyt nilkka on siis lähes 90-asteen kulmassa ja sikäli valmis "oikeaan elämään".
Saapas ei ole kaunis, mutta onnistuin myös juhlimaan sillä. Nätisti se katosi iltapuvun alle, ja juhlissa kävely onnistui jo niin hyvin, että kukaan ei vaivaa edes huomannut, ellen sitä paljastanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti