24.9. Odotettu päivä. Töölön sairaalan lopputarkastus ei todella tosin vastannut omaa tunnelmaa. Vain rutiinia.
Huoneessa oli hoitajan lisäksi sama sairaalalääkäri (erikoistuva ortopedi) kuin heinäkuussa tapaturmassa-asemalla. Lääkäriharjoittelijan kanssa he tarkastivat taas refleksit: hyvin toimii. "Hyvähän siitä tuli", ortopedi totesi.
No miten tästä sitten eteenpäin? Pelottaa kovasti, että se katkeaa uudestaan, kerroin lääkärille.
"Ei ihminen voi pelkäämällä elää", hän totesi. Totta. "Jos se katkeaa uudestaan, sit me leikataan se." Kyllä faktaa sekin. "Älä kiipeä puihin tai pese ikkunoita tikkailla, että joudut hyppäämään." Se siitä. Kenkä jalkaan ja ulos.
Mitään fysioterapiaa ei HUSin osalta tarjottu. Minun ei arvioitu hyötyvän sairaalafysioterapiasta mitään, joten menin heti työterveyden kautta fysioterapeutille, joka on ennenkin kuntouttanut akillesjänteitä.
Jänne on jäykkä, liikerata pieni. Polvia voi koukistaa vai hieman, muutaman sentin, kun jänne ottaa kiinni. Kävelyssä näkyy kipsisaappaan vaikutus: nostan polvea niin, että nilkka tulee kohtisuoraan maahan. Kömpelöä, raskasta.
Jalka väsyy heti ja on hutera. Lihasten hakeminen aloitetaan yhdellä jalalla seisomisella ja kuminauhajumpalla.
En tunne niin suurta onnea, kuin kuvittelin. Jänteen katkeaminen pelottaa - milloin siihen taas voi oikeasti luottaa? Myös jalan huono kunto vetää mieltä vähän maahan, vaikka tiedän, että paranee ainakin tiettyyn pisteeseen suht nopeasti. Tarkkailen koko ajan itseäni: teen askelvirheitä. Esim katukiveykseltä pitää muistaa astua alas kipeällä jalalla, mukulakivillä katsottava mihin astuu, ettei nilkka muljahda.
Mutta toki: 2 kenkää jalassa! Ja suihkussa pitkästä aikaa seisaaltaan!
Huoneessa oli hoitajan lisäksi sama sairaalalääkäri (erikoistuva ortopedi) kuin heinäkuussa tapaturmassa-asemalla. Lääkäriharjoittelijan kanssa he tarkastivat taas refleksit: hyvin toimii. "Hyvähän siitä tuli", ortopedi totesi.
No miten tästä sitten eteenpäin? Pelottaa kovasti, että se katkeaa uudestaan, kerroin lääkärille.
"Ei ihminen voi pelkäämällä elää", hän totesi. Totta. "Jos se katkeaa uudestaan, sit me leikataan se." Kyllä faktaa sekin. "Älä kiipeä puihin tai pese ikkunoita tikkailla, että joudut hyppäämään." Se siitä. Kenkä jalkaan ja ulos.
Mitään fysioterapiaa ei HUSin osalta tarjottu. Minun ei arvioitu hyötyvän sairaalafysioterapiasta mitään, joten menin heti työterveyden kautta fysioterapeutille, joka on ennenkin kuntouttanut akillesjänteitä.
Jänne on jäykkä, liikerata pieni. Polvia voi koukistaa vai hieman, muutaman sentin, kun jänne ottaa kiinni. Kävelyssä näkyy kipsisaappaan vaikutus: nostan polvea niin, että nilkka tulee kohtisuoraan maahan. Kömpelöä, raskasta.
Jalka väsyy heti ja on hutera. Lihasten hakeminen aloitetaan yhdellä jalalla seisomisella ja kuminauhajumpalla.
En tunne niin suurta onnea, kuin kuvittelin. Jänteen katkeaminen pelottaa - milloin siihen taas voi oikeasti luottaa? Myös jalan huono kunto vetää mieltä vähän maahan, vaikka tiedän, että paranee ainakin tiettyyn pisteeseen suht nopeasti. Tarkkailen koko ajan itseäni: teen askelvirheitä. Esim katukiveykseltä pitää muistaa astua alas kipeällä jalalla, mukulakivillä katsottava mihin astuu, ettei nilkka muljahda.
Mutta toki: 2 kenkää jalassa! Ja suihkussa pitkästä aikaa seisaaltaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti