On ehkä kornia verrata syöpää ja tätä "rampautumista" - enhän ole kuolemanvaarassa - mutta Henning Mankell kirjoittama syöpäpäiväkirja jollain tavalla osui. Päiväkirjaa julkaistaan Hesarissa muutaman kuukauden välein. Viime viikolla Mankell mietti, miten syövän sairastamisesta on tullut "uusi normaali", new normal, tavallista elämää. Niin on käynyt minulle myös tämän jalan kanssa.
Monesta kummalliselle tuntuvat tai näyttävät asiat ovat nykyisin jo ihan normaaleja. Kuten kenkien pitäminen jalassa myös sisällä - oh so American Housewifes! Kantakorokkeet. Portaiden kulkeminen alas yksi kerrallaan.
 |
| Salilla taas |
En oikeastaan muista myöskään, millaista on kävellä vaivattomasti, ajattelematta. Niin tottunut olen tekemään askeleen reiden ja jalkaterän avulla, ilman pohjelihasta. Mutta minusta on tullut hyvä siinä: vauhtia melkein kuin ennen. Ilman akillesta voi siis kävellä.
Uudeksi normaaliksi voi todeta myös, että en luultavasti koskaan ennen ole treenannut näin ajatuksella, intensiivisesti. Halu tulla kuntoon, halu pysyä kunnossa on suuri. Tiedän, että treenaaminen joutuu taas jossain kohtaa tauolle, joten ahnehdin sitä - tosin ajatuksella. Kun jotain otetaan pois, jotain myös saa.
Rohkaisuksi kaikille vammoja poteville voikin todeta, ettei esteissä kannata luovuttaa. Itse olen onnistunut tiputtamaan rasvaprosenttia pari yksikköä ja rautaa nousee salilla enemmän kuin koskaan. Aerobinen kunto ei varmaan ole elämän paras, mutta nyt kun krossarinkin polkeminen taas sujuu, sillä ja vesijuoksulla tätäkin puolta saadaan paikattua.
Tavoitteena on saada jalka siihen kuosiin, että keväällä voisi ajaa pyörällä ulkonakin - jos en joudu vielä leikkaukseen. Mielikuvissa olen hahmotellut, onnistuisiko jopa luistelu, sillä ulkoilua on kyllä ikävä.
Sympaattinen hermosto ei ole vielä rauhoittunut yhtään. Jalka on yhä arka lämmönvaihteluille ja elää omaa elämää. Myös unet ovat vähän kateissa; unissa vuoroin juoksen, vuoroin satutan taas jalan - ja herään monta kertaa yössä.
Mutta Mankellin sanoin: elämää eletään eteenpäin, ei paikallaan eikä taaksepäin. Lähes kiinnostuksella katson, miten tässä vielä käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti