Hetki on vierähtänyt edellisestä postauksesta, mikä kuvaa hyvin tilannetta: olen keskittynyt elämään. Se ei tarkoita, ettenkö ajattelisi Jalkaa (se on erillisnimi!) joka päivä vähintään 10 kertaa, mutta nykyisin entistä rennommin - ehkä vain 50% huolesta soikeana!
Joka päivä tulee eteen tilanteita ja tuntemuksia, joissa ajattelen, että ai piru, nyt se meni taas. Pientä kipua tai epämääräistä tunnetta, huolimaton askel. Kuitenkin suurin tunne on ollut ilo: olen taas toipunut merkittävästi. On aivan uskomatonta, miten ihmisruumis parantaakaan itseään!
Kävelen nyt täysin ontumatta koroilla (sori miehet, tämä ei auta ehkä teitä...). Kotona en enää juurikaan käytä kenkiä, koska kävely sujuu joten kuten ilmankin. "Juoksen" tarvittaessa ratikkaan.
Pyöräilen. Ensimmäinen ajo pyörällä aiheutti ahdistuksen jos onnenkin tunteita: Jalka oli tosi heikko ja paino oli pitkälti terveen jalan puolella. Mutta jo yksi yö auttoi, ja seuraavana päivänä pyöräily sujui jo paremmin. Muutama päivä siitä sain itseni jo suoralla 30km/h vauhtiin! Toki isot mäet on jätettävä väliin tai ennakoitava vaihteenvaihdolla ajoissa, sillä seisomaan nouseminen on ehdottoman kiellettyä. Niin katkotaan tai irrotetaaan akillesjänne melko varmasti.
Sali toimii hyvin. Jos jotain kiinnostaa, esim. alakroppapuolella maastavedossa sarjapaino on nyt 75kg ja hip thrustissa 110kg. Vasen jalka on koko ajan heikompi, mikä toki harmittaa. Lihaksia ei saa vaan supistumaan niin hyvin kuin terveessä jalassa. Valitettavaa on myös, että pohjelihas ei kyllä näin kehity, se surkastuu. Nyt alkaa näkymään, että jalka on kipeä - niin rimpula se alkaa olla.
Sitten arkipäivän onnistuminen: oikeilla kengillä voin vihdoin kävellä portaat alas normaalisti. Ajattelin, että tätä ei voi saavuttaa ilman pohkeen ponnistusta, mutta en tiedä, olenko saanut sen kompesoitua jotenkin nilkan lihaksilla.
Tulevan viikonlopun testit ovat: 1) voiko kiilakoroilla pelata golfia, 2) voiko ilman akillesjännettä ajaa manuaalivaihteista autoa. Yhden hengen testiryhmä testaa!
Se, mikä ei ole parantunut, on Jalan hermo-ongelma. Huh huh, miten jalka vetää mustaksi isommista lämpötilaeroista. Toisinaan jalka myös kramppailee yhä, etenkin öisin.
Päällimmäisenä on kuitenkin ilo ja kiitollisuus. On taas kesä ja pärjään Jalan kanssa hyvin. Saan harrastaa ja muutenkin elellä normaalia elämää. On rajoituksia, mutta niinhän meillä kaikilla: joskus fyysisiä, joskus vähän piilotetumpia - omassa mielessä.
Juuri nyt on hyvä olla tässä, omassa elämässä, tässä hetkessä, suuntaamassa kesään, liikkuvana akillesvammaisena.
Joka päivä tulee eteen tilanteita ja tuntemuksia, joissa ajattelen, että ai piru, nyt se meni taas. Pientä kipua tai epämääräistä tunnetta, huolimaton askel. Kuitenkin suurin tunne on ollut ilo: olen taas toipunut merkittävästi. On aivan uskomatonta, miten ihmisruumis parantaakaan itseään!
 |
| Ensimmäinen pyörälenkki. Näissä maisemissa viimeksi pinkissä kipsissä... |
Pyöräilen. Ensimmäinen ajo pyörällä aiheutti ahdistuksen jos onnenkin tunteita: Jalka oli tosi heikko ja paino oli pitkälti terveen jalan puolella. Mutta jo yksi yö auttoi, ja seuraavana päivänä pyöräily sujui jo paremmin. Muutama päivä siitä sain itseni jo suoralla 30km/h vauhtiin! Toki isot mäet on jätettävä väliin tai ennakoitava vaihteenvaihdolla ajoissa, sillä seisomaan nouseminen on ehdottoman kiellettyä. Niin katkotaan tai irrotetaaan akillesjänne melko varmasti.
Sali toimii hyvin. Jos jotain kiinnostaa, esim. alakroppapuolella maastavedossa sarjapaino on nyt 75kg ja hip thrustissa 110kg. Vasen jalka on koko ajan heikompi, mikä toki harmittaa. Lihaksia ei saa vaan supistumaan niin hyvin kuin terveessä jalassa. Valitettavaa on myös, että pohjelihas ei kyllä näin kehity, se surkastuu. Nyt alkaa näkymään, että jalka on kipeä - niin rimpula se alkaa olla.
Sitten arkipäivän onnistuminen: oikeilla kengillä voin vihdoin kävellä portaat alas normaalisti. Ajattelin, että tätä ei voi saavuttaa ilman pohkeen ponnistusta, mutta en tiedä, olenko saanut sen kompesoitua jotenkin nilkan lihaksilla.
 |
| Vaikka pohjelihas ei pääse kehittymään, jalka paranee ulkoisestikin koko ajan. Akillesjänteen kohdalla näkyy enää pieni ylimääräinen kumpare leikkauskohdassa. |
Se, mikä ei ole parantunut, on Jalan hermo-ongelma. Huh huh, miten jalka vetää mustaksi isommista lämpötilaeroista. Toisinaan jalka myös kramppailee yhä, etenkin öisin.
Päällimmäisenä on kuitenkin ilo ja kiitollisuus. On taas kesä ja pärjään Jalan kanssa hyvin. Saan harrastaa ja muutenkin elellä normaalia elämää. On rajoituksia, mutta niinhän meillä kaikilla: joskus fyysisiä, joskus vähän piilotetumpia - omassa mielessä.
Juuri nyt on hyvä olla tässä, omassa elämässä, tässä hetkessä, suuntaamassa kesään, liikkuvana akillesvammaisena.
