Tikit pois

Tänään oli leikkauksen jälkitarkastus, jossa poistettiin tikit haavasta. Helpottunut: haava on parantunut hyvin. Tässä kohtaa haavan huono umpeutuminen tai tulehdus olivat suurimmat riskit.

Töölön sairaalan nuorehko erikoistuva ortopedi ei taaskaan vakuuttanut. Kysyi häneltä, miten voin saada kunnon jänteen, vastaus oli, että älä tupakoi (en sitä muutenkaan tee) ja syö kanaa tai muuta proteiinipitoista ruokaa... No kai nekin relevantteja neuvoja!

Hoitoa jatketaan siis walker-saappaalla neljä viikkoa. Jalalle saa laittaa vain raajapainon vielä kaksi viikkoa, sitten jätetään kepit pois vähitellen.

Huonoksi jänne jää. Leikatusta jänteestä ei koskaan tule tervettä enää. Näin lohduttoman lupauksen lääkäri antoi.

Olin varannut samalle päivälle yksityiskäynnin ortopedi Eero Hirvensalolle, joka leikkasi jalkani. Hän kertoi, että kantapäästäni tosiaan poistettiin leikkauksessa luukulma. Jänne sen päällä on kovin ohut, eikä ole poissuljettua, että jänne katkeaa tai irtoa kantaluusta vielä joskus tulevaisuudessa. Saatetaan myös jossain kohtaa joutua leikkaamaan se uudestaan. Itse katkeama saatiin korjattua nyt hyvin.

"Kyllähän tällaisissa tapauksissa kipsihoidolla on aika huono ennuste." Eli leikata olisi kannattanut heti. Näin on helppo jälkiviisaana todeta, kun leikkaushaavakin parani noin hyvin.

Akilleen ja kantapään leikkaushaava muutama
päivä ennen tikkien poistoa. Haava on S:n muotoinen.
Tikit pureutuneet "mukavasti" jo ihoon.

Hirvensalolta samat ohjeet, eli vain kevyellä varauksella pari viikkoa. Sen jälkeen saa jättää keppejä pois, samoin ottaa pois yhden kantakorotuksen walker-saappaasta. Nilkka ei siis tule aivan 90-asteen kulmaan ennen walkerista luopumista.

Yksi pieni valonpilkahdus kuitenkin: Hirvensalo lupaili "nousujohteista toipumista" oikealla kuntoutuksessa. Leikkauskertomuksessa puhutaan ehdottomasta ponnistuskiellosta vuodenvaihteeseen. Pääsisikö siis ottamaan jopa juoksuaskeleen ennen viiden kuukauden rajaa? "Kyllä me siihen varmaan aiemmin päästään."

Kolme oppia siis Haglundin kantapään aiheuttamista ongelmista. 1. Kantapääkipu juostessa tai kävellessä ei ole pikkujuttu; kantaluu voi todella hangata akilleksen poikki. 2. Ei koskaan kortisonia kantapäähän, ei vaikka se niin auttaisi. 3. Jos tällä tavoin akilles menee, hanki leikkaus saman tien.

Leikkaus. Akilles ja kantapää leikataan

Lähtö leikkaussaliin tuli nopeasti. Yhtä nopeasti sain tietää, että leikkaus tehdäänkin nukutuksessa, koska kyse "ei ole ihan tavallisesta akillesleikkauksesta". Vain hetki ja olinkin unessa.

Perjantaiaamuna ilmoittauduin sitten Töölön sairaalassa leikkaukseen. Varsinaista leikkausaikaa odottelin sängyllä pötkötellen viitisen tuntia.

Oloani kävi "ilostuttamassa" sairaalan fysioterapeutti, joka katsoi tarpeelliseksi kauhistella tilannettani ja uumoilla, kuinka kovin kovin huonossa kunnossa tulen olemaan toisen kipsijakson päätteeksi. Itkeskelinkin sitten seuraavan tunnin asiaa. Juuri noin kannattaa käydä piristämässä ja ohjeistamassa liikkumaan tottunutta potilasta!


Herättyäni parin tunnin päästä jalkaa särki kovasti, mutta ilokseni totesin, että vain kantapään aluetta. Jänteeseen ei siis tarvittu siirrettä muualta jalasta. Kipulääkitystä ja antibioottia sain tipalla.

Sinne lähti myös vasen Haglundin kantapää

Toipuminen nukutuksesta kesti sen verran, että jäin yöksi sairaalaan. En ollut mitenkään kyvykäs kulkemaan kepeillä vielä moneen tuntiin. Yöllä jalkaa särki. Etenkin kantapäätä kuin poltti, mutta en tiennyt oliko se leikattu. Kukaan hoitajista ei tiennyt.

Odottelin lauantaina lääkäriä käymään, jotta saisin tietää yksityiskohdat leikkauksesta. No sain ne paperilla, sillä erikoistuvasta, huonoa suomea puhuvasta lääkäristä ei ollut paljon iloa.

Leikkauskertomuksesta kävi ilmi, että jänne oli saatu ommeltua hyviä. Tämän lisäksi kantaluustani oli poistettu kulma, eli Haglundin kantapää oli nyt myös poissa. Walker-saappaalla  kuusi viikkoa. Alusta asti jalkaa voisi liikuttaa passiivisesti kädellä.

Haava oli vuotanut leikkauksen jälkeen jonkin verran, ja illalla kotiin päästyä huutelin haavan ja laitoin puhtaan siteen. Siisti, S:n muotoinen. Väsymys painaa vielä ja särkylääkekin tulee tarpeeseen. Ehkä nyt kuitenkin viimein paranen. 

Onnettomuus: akilles katkesi uudestaan

Tapaturma-asemalla oli onneksi hiljaista, ja pääsin pian pitkäkseni, sillä jalkaan koski nyt paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Toinen tuuri oli, että päivystävänä lääkärinä oli sairaalan ortopedian ylilääkäri, joten päätös hoidosta syntyi nopeasti. Leikkaus laitettiin jo ylihuomiselle.

Sitä pelkää. Sen kauheuden voi kuvitella. Silti tilanteen hirveyden tajuaa vasta, kun sen kanssa on vastatusten.

Kiipesin kotiin porraskäytäväni portaita, reippaasti, luottaen jo askeleihini. Yksi askel ei kuitenkaan aivan osunut portaalle, kanta jäi osin ulkopuolelle. Muuta ei tarvittu. Akilles katkesi uudestaan.

Kuin mun akilles...

Tällä kertaa ei pamausta, mutta kova kipu heti. Istuin portaalle, kokeilin jännettä, joka oli selkeästi täysin poikki. En kyennyt enää nousemaan. Halusin kuolla.

Soitin Töölön sairaalan tapaturmaan, jossa toivotettiin tervetulleeksi entisenä potilaana suoraan. Ystävä tuli saattajaksi.


Perusakillesleikkauksesta ei ole nyt kyse, vaan lääkäri totesi, että "nyt ei kannata hätiköidä". "Tehdään niin, että tähän ei enää tarvitse palata".

Toki syytän itseäni, olisi pitänyt olla huolellisempi. Toisaalta jos olisin tiennyt, kuinka pienestä katkeaminen on kiinni, en olisi uskaltanut tehdä mitään, mitä tein viime viikkoina. Lääkärin mukaan jänne on ollut hyvin heikko, ei kunnossa. Se lohduttaa hieman - se olisi voinut mennä jossain muussakin tilanteessa. Ja nyt homma korjataan kuntoon.

Lääkäri sanoi katsovansa tarkemmat toimenpiteet, kun nilkka on avattu, esim. tehdäänkö alkuperäiselle syylle, Haglundin kantapäälle jotain. Siirrettä hän ei arvellut tarvittavan, eli onneksi jalkaan tulee vain yksi haava.

Haavan paraneminen kantapäässä on usein hankalaa, koska alueella on huono verenkierto. Se onkin näissä leikkauksissa usein suurin riski.

Sain hyvän kipulääkityksen ja pyynnöstäni myös kipsin jalkaan. Jalka tuntui niin kipeälle, että kaipasin sen suojaksi jotain, vaikka sinällään kipsausta ei tarvinnut. Homma oli selvä. Edessä uneton yö - painajainen oli todellisuutta.

Jalan kuntoutus

Kipsisaapas menossa takaisin
Töölön sairaalaan

Olen käynyt nyt kaksi kertaa fysioterapiassa. Kävely sujuu hetkittäin jo hyvin, mutta jalka väsyy viimeistään kilometrin jälkeen. Kävelyä on ajateltava koko ajan, muuten ontuminen palaa. Terve jalka väsyy, kun kaikki ponnistus on tehtävä sillä.

Olen kuitenkin palannut aktiivisesti salille. Yllättävän monia liikkeitä jaloille pystyy tekemään, jopa kyykkyä, esim. maljakyykkyä, kunhan kantapäiden alla olla levy tai muu koroke. Jalan ojennuksia, maastavetoa, pakaralaitetta ja lantionnostoja - lantion nostoihin olen saanut painoksi jo 80kg. Ei olla entisessä, mutta vähitellen lihakset tuntuvat löytyvän.

Fysioterapeutin ohjeilla jumppaan vähän joka välissä. Yhdellä jalalla seisomista, istualtaan varpaille nousua, kuminauhajumppaa, pientä venytystä ja jopa salilla pohjelaitetta istuen ilman painoa. Putkirullaus tuntuu hyvälle, koska sääri- ja pohjelihakset kipeytyvät kyllä.

Muutenkin venyttely tuntuu hyvälle; kroppa on kipsiajasta edelleen vino. Sen huomaa etenkin lantiosta. Kipeä jalka on lyhyempi kuin toinen.

Sain itseni myös uimahalliin, joka ei todella ole lempipaikkojani, mutta vesijuoksu oli oikeastaan ihan ok kivaa. Pyöräily kuntopyörällä sujuu hyvin, vaikka ekalla kerralla nilkan tasapaino oli tosi huono. Se palautui kuitenkin heti ekan kerran jälkeen.

Sopivat kengät ovat jatkua mietinnän aihe. Voisin käyttää akilleksen puolesta pieniä korkoja, mutta niiden pitäisi olla todella tukevat, koska nilkan lihakset eivät ole vielä täysin palanneet. Kantakorotuksen käyttö on ok, mutta jos sitä ei saa kunnolla kengän pohjan väliin, se liikkuu kävellessä ärsyttävästi. Lenkkarit ovat ehkä paras kenkävalinta, mutta ohutpohjaiset kävelykengät toimivat myös.

Asun edelleen hissittömän talon vitosessa, ja portaiden noususta on tullut kuntotesti: tulen ne ylös jo tosi reippaasti, kun vain muistan astua portaalle koko jalkaterällä. Alaspäin meno sen sijaan on hankalaa ja hidasta, sillä jänne ei anna periksi tarpeeksi ja portaat joutuu menemään vielä yksi kerrallaan.

Akilles kesti jo noin kilometrin matkan ontumatta.

Pelkään kovasti jänteen katkeamista, ja tiedän, että leikkaamattomista jänteistä 20-30% katkeaa uudestaan. Pahin hetki on noin 3 kuukautta katkeamisesta. Silloin alkaa  kai luottaa jo jalkaan. Olen kiltisti pukenut vielä ortoosin jalkaan, jos olen kiivennyt keittiötikkaille. Ortoosissa kävin myös juhlimassa synttäreitäni yökerhossa - koskaan ei voi tietää, jos joku tyrkkää tms.

Tänään kuitenkin päätin, että kipsisaappaan on aika lähteä. Kävelin huikean syksyisen Töölönlahden kautta Töölön sairaalaan palauttamaan saappaan. Hei hei bionic jalka!

Matkalla kipsissä

Tein paluun ortoosisaappaaseen liki viikoksi, koska lähdin työ- ja lomamatkalle Lontooseen. Ensimmäistä kertaa elämässä hyödynsin lentoyhtiön rullatuolipalvelua Helsinki-Vantaalla ja Heathrow'lla. Täytyy sanoa, että Heathrow hoiti asian kyllä huikeasti: sain todella kyydin lentokoneesta aina lentokenttäjunalle, ja kaikki oli supersujuvaa ja ystävällistä.

Matkustaminen Lontoon ruuhkissa pelotti sen verran, että otin walkerin suosiolla mukaan. Sillä kävely ei ole kivaa, mutta sujuu melko hyvin. Lantio ja selkä toki rasittuvat, ja olen saanutkin yhden aika sitkeän hermokivun lantioon - jonkinlainen jumi siellä. Mielummin kuitenkin näin varmuuden

Heathrow'lla. Kyllä näissä käytävissä riittäisi kävelemistä!

vuoksi.

Tein jo aiemmin walker-aikana jonkun työmatkan lentäen. On kieltämättä kiva päästä turvatarkastuksista läpi nopeammin, Lontoossa saapasta haluttiin kyllä tutkia hieman enemmän. Lentokoneessa ei saa istua exitissä, jossa siinä jalat pitää olla kunnossa. Walker kannattaa ottaa matkan ajaksi pois, että veri pääsee kiertämään kunnolla - ja on toki myös mukavampaa.

Matka oli oikein piristävä henkisesti, sillä rakastan matkustamista. Se kuitenkin sai myös muistamaan, miten en vain ole ihan kunnossa vielä. Lisäksi pelottavia tilanteita tulee vastaan koko ajan: liukkaita lattioita, erikoisia portaita, hotellin kylpyamme... Iltaisin olin todella väsynyt, mutta selvisin.

Tämän jälkeen alkaa sitten varsinainen kuntoutus ja kävelyn harjoittelu. ja reippaasti kannoin 20kg matkalaukunkin viidennen kerroksen kotiini.