Kuntoutusaikani on huomaamatta vierähtänyt jo puoleen!
Useinhan akillesleikkauksen kokonaistoipumisajaksi lasketaan 9 kk, enkä vielä
koskaan ole päässyt näin pitkälle!
Tähän mennessä on selvinnyt, etten toivu entiselleni
ihan vain omin päin jumppailemalla. Edessä on tosi sitkeää, askel kerrallaan
etenevää kuntoutusta.
 |
| Ensimmäisen kerran, kun tein tätä, purskahdin nauruun. Aivot olivat varmat, että ei onnistu. Ja sitten se onnistuikin! (Maassa oleva on siis leikattu jalka, ja kyllä se vähän jännittyy. |
Omin voimin kuntoutus on kuitenkin tuonut kävelyyn saman sujuvuuden, mikä siinä oli ennen syksyn leikkausta. Koroilla sujuu hyvin. Ratikkaan uskaltaa spurtata. Mutta kun kengät otetaan pois, ongelmat alkavat.
Kantaa ei edelleenkään saa ilman tukea ylös lattiasta, joten onnun ilman korkoja. Kannan nostaminen tuntuu aivan mahdottomalle. Johtuuko se sitten siitä, että yhteys aivoista akillekseen on kadonnut vai eikö akilles kuitenkaan ole fysiologisesti kunnossa - sitä nyt seurataan.
Toinen pettymys on, että vielä tässäkään kohtaa en saa vasempaan jalkaan samalla lihaspuristusta kuin terveeseen jalkaan. Jalka on kokonaisuutena aina pakarasta lähtien tervettä heikompi, ei oikein omassa hallussa.
Fysioterapeutti videokuvasi kävelyäni ja totesi samaa: koko jalan motoriikka on hieman hakusessa. Kävellessä on hirveä kiire pois vasemmalta jalalta, lantio antaa periksi ja oikea jalka hoitaa lähes koko työn. Seurauksia parin vuoden akilleskompensaatiosta!
Mielenkiintoista myös, että kaksi fysioterapeuttia on todennut jalassa merkittävän ulkokierron, joka saattaa rasittaa akillesta liikaa. Ortopedin mukaan sillä ei ole mitään väliä - "kaikenlaisilla jaloilla voi kävellä". Fysioterapeuttien mukaan se kannattaa ehdottamasti jumpata pois.
 |
| Arkibalettia. |
Fysioterapiassa keskitytään nyt aluksi jalkaterän ja lantion stabilointiin. Tuttuja liikeitä varmasti monelle jalkavaivoista kärsineille: varpailla soitetaan pianoa varvas kerrallaan niin, että tuntuma pieniin lihaksiin ja jalkaterän ketteryys kasvaa. Lantiota stabiloidaan tutuilla jalanheilautuksilla eri suuntiin. Myös maastaveto yhdellä jalalla käy tähän.
Stabiloiva, mutta myös ponnistusta kehittävä liike on varpaille nousu kantapäät yhdessä. Siis eräänlainen plié. Tämän joudun tekemään edelleen tukea vasten, sillä jalka ei nosta edes 50% kehon painosta.
Ponnistusta ja siten pohjetta jumpataan astettain. Vaikka jumppa on vielä lempeää, pohje kramppailee helposti tästäkin rasituksesta. Lisäksi fysioterapeutti on manipuloinut pohjetta, sillä paitsi pohje, myös muut rakenteet jalassa ovat surkastuneet. Hän on myös sormin venyttänyt akillesta ja se kyllä auttaa, mutta koskee!
 |
| Lantion tasapainoitusta. |
Punttitreenin lisäksi on ollut hirveä halu tehdä jotain hullua hikitreeniä pitkästä aikaa. Koska useat niistä sisältävät hyppyjä tai juoksua, spinningkin mielellään klossikenkien käyttöä, tämä on vaatinut hieman luovuutta. Löysin Sats Elixiasta Cardio club -tunnin, jonka voi tehdä myös crosstrainerilla. Aivan mahtava lyhyt, tiukka intervallitreeni. Lisäksi ainakin Citycenterin uudella salilla oli laite, jossa sai hyvin samanlaisen liikkeen kuin mäkiloikkatreenissä sauvojen kanssa. Suosittelen!
