tiistai 8. joulukuuta 2015

Kahdella jalalla kohti joulua

"Ortopediset" kengät
Yllättäen onkin vierähtänyt monta viikkoa ilman blogipäivitystä. Se kertoonee siitä, että kipsijakso meni tällä kertaa suhteellisen helposti. Ei erityisiä tapahtumia, kovasti vain pitkästymistä, kun suuri osa elämästä, esim. liikunta, oli tauolla. Muuten elelin aika paljon normielämää.

Kävin Töölön sairaalassa lääkärini tarkastuksessa viiden viikon kohdalla, ja hieman yllättäen sain jättää sekä kipsin että kepit pois. Tosin olin kyllä jo aiemmin alkanut jo kävellä kotosalla, mutta vain kipsillä ja vain muutaman metrin matkoja.




Nilkka on taas ihan ennallaan,
pohje noin 3cm kapeampi kuin toinen.

Lääkärini varmaan luotti jo toipumiskokemukseeni: pidän aina korkokenkiä, myös kotona, ja osaan (toivottavasti) varoa päkiäponnistusta kaikissa tilanteissa.

Toinen syy aikaiseen vapautukseen oli tämä kipsiajan liikkumattomuudesta tullut, jalkaterääni vaivaava hermosto - verenkierto-ongelma, joka on nyt taas pahentunut. Milloin varpaat ovat jääkylmät, milloin kuumottavat, ja väri vaihtelee sen mukaan. Vaikka jalkani eivät yleensä koskaan turpoa, nyt varpaita on alkanut vaivata sekin.

Parhaiten vaivaan auttaisi normaali liikkuminen - kävely, jossa pohjekin pääsisi mukaan - mutta se on vielä viikkojen, mahdollisesti kuukausien päässä.

akilles leikkaushaava
Ja haava parantunut oikein hyvin.
Pitää keksiä siis muuta. Tähän mennessä ainakin jotain apua on ollut lentosukista, lymfahieronnansta ja pohkeen putkirullauksesta. Toki myös varvasjumppa on tehokasta: se auttaa myös parantamaan tasapainoa muuten vähän huterassa jalassa.

Kävely on surkeaa tällä hetkellä. Auttaa, kun tiesi, että sitä se tulee olemaan. Jalka ei mene kropan alle 90 asteen kulmaan, vaan on pidettävä sivulla tai edessä, ellei kenkiä ole. Tuttua. Tänään on tämmöistä, muutaman viikon päästä kaikki on jo helpompaa.


gym
Odotettu salille paluu!
Palasin kuitenkin jo salille. Oli aika eri tunne hypätä kuntopyörän selkään viiden kuin yhdeksän viikon kipsiajan jälkeen! Nilkassa oli edelleen ihan hyvä pito, ja pyöräily sujui hyvin. Entistä enemmän kyseenalaistan noita pitkiä kipsijaksoja!

Crosstrainerin polkeminen sujuu myös hyvin, tosin käytän salilla nyt kiilakorkotennareita, jotka auttavat paljon.

Vanhasta repertuaarista on löytynyt muutamia, lähinnä verryttäviä jalkaliikkeitä: maastavetoa, glute bridgeä ja jalkalaitteita, jotka eivät paina nilkkaa tai käy pohkeeseen. Ja vain pieniä painoja.


kuntoutus
Jänteenkasvatusjuomaa: proteiini-
jauhetta, glutamiinia, glysiiniä,
MSM:ää, kollageenia ja "kirsikkana"
mucumaa antamaan potkua
dopamiinituotannolle :)
Näillä eväillä kohti joulua, toivottavasti edelleen ilman lunta ja liukkautta.

Uutena vuotena leikkauksesta tulee kahdeksan viikkoa, jolloin kaikki jänteen solut ovat oletettavasti uusiutuneet. Siis aivan uusi akilles vuodeksi 2016.

4 kommenttia:

  1. blogisi on auttanut itseäni kun akillesjänteeni katkesi 31.10.2015. nyt olen ollut 1,5 viikkoa ilman kipsiä, hoidettiin kipsihoidolla. ilmeisesti tuskaisen pitkä matka vielä on saada jalka toimimaan. kävely on täyttä tuskaa ainakin vielä.
    salilla olen käynyt melkein joka päivä ja pyörällä ajanut vastuksella lenkkarit jalassa. itsekin käytän aika paljon kenkiä sisälläkin, korotuspalalla tietysti.
    tässä linkki minun tarinaani: http://www.stoori.fi/aititreenaajahuoltaa/yhden-katkenneen-akillesjanteen-tarina/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista @Hockeymom! Luin tarinaasi, ja tutulle kuulostaa! Nyt olen ollut kolmannesta kipsistä vapaalla jalalla jo reilun kuukauden, ja kävely on yhä ihan surkeaa ilman korkoja. En kyllä yritäkään sitä vielä kovasti parantaa: menen niin kevyesti kuin mahdollista sinne 3kk:een tällä kerralla. Siihen kannattaa suhtautua ihan vakavasti: tyypillisesti uudelleen katkeaminen tapahtuu siinä 3kk kohdalla, kun jalkaan alkaa taas vähän luottaa. Ja kuitenkin jopa 30% ei leikatuista jänteistä katkeaa. Toivottavasti sinulla kuitenkin menee kaikki hienosti, kun toipuminen on sujunut tähänkin mennessä hyvin. Ja nautitaan niistä liikuntaunista:D Itsekin ollut taas mielettömissä endorfiinihöyryissä lenkillä - mutta vain unimaisemissa!

      Poista
    2. luin lävitse kaikki kirjoituksesi ja oikeesti olen monesti miettinyt että herran jestas viides kerro ilman hissiä, mulla meinas hermot mennä kaksi kerroksissa omakotitalossa kun makuuhuoneet yläkerrassa. onko tuo 3kk muuten siitä kun kipsi lähtee vai siitä kun katkes? sinä kyllä et ole helpointa tietä kulkenut akillesjänteen kanssa, nostan hattua sinulle kun jaksat. tai onko edes vaihtoehtoja ;) päivä kerrallaan tässä mennään ja toivotaan että jalasta tulee ehjä. nyt kun jänne jäykkä ja vaikeuttaa kävelyä niin sen tiedostaa ja varoo mutta olen miettinyt sitä päivää kun se alkaa tuntumaan normaalilta, muistaako sitä varoa joka hetki kun se ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi vahva. ja milloin tämä edes on sellainen ettei enää muistuta olemassaolostaan? tsemppiä sinullekin kuntoukseen.
      lähden tänään kokeilemaan vesijuoksua...boring

      Poista
    3. Hahaa, se on kyllä tylsimmistä tylsin laji, mutta toimii hyvin jalan kuntoutuksena!

      Toi 3kk lasketaan katkeamisesta. Vasta sen jälkeen jänteeseen alkaa tulla vetolujuutta, ja sen takia "kunnon" treeni, kuten juoksu, suositellaan aloitettavaksi vasta 6kk jälkeen.

      Olen itse teippailut jalkaa nyt kineesioteipillä niin, että siihen tulee tavallaan "jarru". Teippi tiukasti päkiä alta pohkeeseen niin, että jalka jää vähän korkokenkäasentoon. Se viestittää aivoille varoituksen, jos alkaa tulla liian pitkiä askelia tms.

      Kyllä tämä rupeama varmaan on muuttanut mua ihan ihmisenä, mutta etenkin tehnyt varovaiseksi: tuskin unohdan jalkaa täysin enää koskaan. Mun keissi on ollut niin poikkeuksellisen hankala. Sulla varmasti kaikki menee paremmin, ja ensi syksynä varmasti olet taas entisessä kunnossa ja lähes unohtanut asian - paitsi varmasti ymmärrys terveyden onnesta on vahvistunut pysyvästi!

      Poista