Jalan kuntoutus

Kipsisaapas menossa takaisin
Töölön sairaalaan

Olen käynyt nyt kaksi kertaa fysioterapiassa. Kävely sujuu hetkittäin jo hyvin, mutta jalka väsyy viimeistään kilometrin jälkeen. Kävelyä on ajateltava koko ajan, muuten ontuminen palaa. Terve jalka väsyy, kun kaikki ponnistus on tehtävä sillä.

Olen kuitenkin palannut aktiivisesti salille. Yllättävän monia liikkeitä jaloille pystyy tekemään, jopa kyykkyä, esim. maljakyykkyä, kunhan kantapäiden alla olla levy tai muu koroke. Jalan ojennuksia, maastavetoa, pakaralaitetta ja lantionnostoja - lantion nostoihin olen saanut painoksi jo 80kg. Ei olla entisessä, mutta vähitellen lihakset tuntuvat löytyvän.

Fysioterapeutin ohjeilla jumppaan vähän joka välissä. Yhdellä jalalla seisomista, istualtaan varpaille nousua, kuminauhajumppaa, pientä venytystä ja jopa salilla pohjelaitetta istuen ilman painoa. Putkirullaus tuntuu hyvälle, koska sääri- ja pohjelihakset kipeytyvät kyllä.

Muutenkin venyttely tuntuu hyvälle; kroppa on kipsiajasta edelleen vino. Sen huomaa etenkin lantiosta. Kipeä jalka on lyhyempi kuin toinen.

Sain itseni myös uimahalliin, joka ei todella ole lempipaikkojani, mutta vesijuoksu oli oikeastaan ihan ok kivaa. Pyöräily kuntopyörällä sujuu hyvin, vaikka ekalla kerralla nilkan tasapaino oli tosi huono. Se palautui kuitenkin heti ekan kerran jälkeen.

Sopivat kengät ovat jatkua mietinnän aihe. Voisin käyttää akilleksen puolesta pieniä korkoja, mutta niiden pitäisi olla todella tukevat, koska nilkan lihakset eivät ole vielä täysin palanneet. Kantakorotuksen käyttö on ok, mutta jos sitä ei saa kunnolla kengän pohjan väliin, se liikkuu kävellessä ärsyttävästi. Lenkkarit ovat ehkä paras kenkävalinta, mutta ohutpohjaiset kävelykengät toimivat myös.

Asun edelleen hissittömän talon vitosessa, ja portaiden noususta on tullut kuntotesti: tulen ne ylös jo tosi reippaasti, kun vain muistan astua portaalle koko jalkaterällä. Alaspäin meno sen sijaan on hankalaa ja hidasta, sillä jänne ei anna periksi tarpeeksi ja portaat joutuu menemään vielä yksi kerrallaan.

Akilles kesti jo noin kilometrin matkan ontumatta.

Pelkään kovasti jänteen katkeamista, ja tiedän, että leikkaamattomista jänteistä 20-30% katkeaa uudestaan. Pahin hetki on noin 3 kuukautta katkeamisesta. Silloin alkaa  kai luottaa jo jalkaan. Olen kiltisti pukenut vielä ortoosin jalkaan, jos olen kiivennyt keittiötikkaille. Ortoosissa kävin myös juhlimassa synttäreitäni yökerhossa - koskaan ei voi tietää, jos joku tyrkkää tms.

Tänään kuitenkin päätin, että kipsisaappaan on aika lähteä. Kävelin huikean syksyisen Töölönlahden kautta Töölön sairaalaan palauttamaan saappaan. Hei hei bionic jalka!